Silakkamarkkinapäivä

Sateisen harmaaseen päivään toivat väriä myyntiteltat.

Loimutulien savu loi tunnelmaa ja vatsat saivat täytettä silakoista ja muikuista!

Illalla sumu jälleen tiheni.

Ja pimeällä sumu pehmensi kauniita näkymiä!

Myllysillan patsaat, osa 1

Vanhusikäinen ihminen on veistetty Eilen -patsaaseen.

Kylpylälomalla

Koivun lehtien työjakso
on päättynyt,
ja ne rentoutuvat loman alkaessa
polskimalla ammeessa.

Toki aika tiivis tunnelma heillä on,
mutta eipä työaikanakaan kovin paljon
yksityisyyttä ollut. 

Aurajokea itään

Viime sunnuntain kävely suuntautui Aurajoen tuntemattomammille rannoille.
Tämä näkymä on Tuomiokirkon kohdalta itään.

Tuomaansilta häämöttää kuvassa keskellä vasemmalla.

Tuomaansillan jälkeen tulee rautatiesilta, jonka reunassa on myös kevyen liikenteen väylä.
Rautatiesilta näkyy kuvassa vasemmalla.

Rannoilla on monenlaisia taloja; uusia hienoja ja löytyi myös vanha hylätty pihapiiri.

 

Rautatiesillalta katsottuna joki näyttää jatkuvan yhtenäisenä. Melko pian siitä ainakin yksi pieni haara eroaa.
Keskustasta ohi rautatiesillan eli tämän kuvan kohdan jatkuu
 lähes yhtenäinen kevyen liikenteen tie hyvin lähellä rantaa.
Sitä polkua on rentouttavaa kävellä.

Valomies tykkää Puutarhakadun tornitaloista

Aurinko leikki Puutarhakadun tornitalojen kanssa,
aurinko on niin hupaisa ja leikkisä!

Maalaisromantiikkaa

Työmatkani toisessa päässä  varhaisaamun tunnelma näyttää tällaiseltä!

Lähiympäristön värejä

Pimeys, valo, vesi!

Kati Outinen hurmaavana Mielettömän elokuun pääroolissa

Kävimme katsomassa Mieletön elokuu -elokuvan.

Kati Outinen on aivan hurmaava sen pääosassa. Suosittelen.

Kuvan kaappasin Finnkinon sivulta.

Finnkino oli luokitellut elokuvan hämähäkki -merkillä; saattaa aiheuttaa ahdistusta.
En ole varma mihin sillä viitattiin, ehkä pari minuuttia kestäneeseen katumellakkakohtaukseen. 
Viehättävä elokuva, ei ahdistava!

Miltä lapsuus maistuu?

Itäsuomalaiseen lapsuuteeni kuului piirakoiden (Itäsuomen ulkopuolella sanotaan: karjalanpiirakoiden) tekeminen lauantaiaamuisin.

Rukiista kuoritaikinaa jäi yleensä yli, eli täyte loppui ensin. Loput kaulitut piirakanpohjat paistettiin sellaisenaan uunissa. 
Niistä tuli ihanan rapeita rukiisia rouskuteltavia. 

Parhaimmillaan, kun sivelee voita päälle.

Ajatelkaa, näitä lapsuuden herkkuja pääsin taas rouskuttelemaan!

Mikä mörkö?

Minkä mörön varjo tämä on?

Voi taivas!