maanantai 23. kesäkuuta 2014

Käpytikka


Yhtenä kauniina aamuna hämmästelin, että taitaa olla käpytikka saarnissa, joka Seija-myrskyssä menetti pystysuunnassa puolet rungostaan ja tietysti myös puolet oksistaan.
 Ihme ja kumma, se toinen puoli elää ja kasvattaa lehtiä.
Koputtelin ikkunaan häätääkseni tikan pois; pelkäsin, että jos se pahasti nokkii runkoa, niin saarnin eloonjäämismahdollisuudet pitkällä tähtäimellä heikkenevät.
Mutta käpytikka ei inahtanutkaan paikaltaan.
Hain kameran ja kuvasin sitä kuistin oven ikkunan läpi.
Avasin varovasti oven ja hiivin kuistille kuvaamaan, edelleenkään tikka ei paennut. 
Hain kengät jalkaani ja kävelin hitaasti kohti tikkaa. 
Se päästi noin viiden metrin päähän ennenkuin liikahti; luikahti toiselle puolelle runkoa.
Kiersin sitä ja yritin kuvata. Se kiipesi vähän korkeammalle rungossa ja leikki piilosta kanssani; kurkisteli vuoron perään kummaltakin puolen runkoa.







Sitten se pudottautui ja KÄVELI  pois!


Se kiipesi seuraavaan isoon mäntyyn ja kapusi ylös turvaan.


Pikkuhiljaa aloin tajuamaan, että jokin on vialla, ja lopetin kameran kanssa kiusaamisen.

Ja sitten valokuvista huomasinkin, että ei ihan terveeltä näyttänyt.
Mikähän hänellä oli?
Myöhemmin päivällä kun menin ulos kävin tarkistamassa, että hän ei vainaana loju männyn juurella. Ei onneksi. Toivottavasti on selvinnyt.


5 kommenttia:

  1. Taitaa olla nuori käpytikka - vain nuorella on päälakikin punainen. Käpytikan poikaset ovat varmaan juuri siinä iässä, jolloin lentokyky saavutetaan. Viime vuonna kuvasin paikallista Hullu-Hildaa viimeisen kerran ennen perheen kolosta pois muuttoa 25. kesäkuuta. Kuvat voit vilkaista täältä: http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2013/06/hullu-hilda.html.

    Hieman tollon ja kömpekön oloisia ovat tuossa vaiheessa. Kävely saattaa kummasti sujua vielä helpommin kuin lentäminen.

    Tämä on minun veikkaukseni, saas nähdä mitä minua asiantuntevammat virkkovat tämän veikkaukseni jälkeen :-)

    VastaaPoista
  2. Nuorelta tikalta näyttää minustakin. Hieno kuvasarja!

    VastaaPoista
  3. Kiitos teille Susanna ja Sussi tiedoista. Tuo Hullu-Hilda oli kyllä aika itsekäs!

    VastaaPoista
  4. On varmaan nuoruuden kömpelyyttä, jos vaikka osunut johonkin. Ainakin meillä nuo punapäät on koheltajia, hermostuvat kun ruokaa tulee liian hitaasti, kun odottavat oksalla ja räpiköivät oksistossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla tiedoista ja kommentistasi!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.