Ura huipulla

Tämä työhuone sijaitsee Turun keskustan yllä.
Huoneen ulkoinen muotoilu on tyylikkään näköistä.
Ulkoseinien moderni valkoinen väri hohtaa kauniisti.
Valtavan isosta ikkunasta on näkymät kauas joka puolelle kaupunkia;
työhuone kykenee pyörimään ympäriinsä tarjoten siten vaihtelevat näkymät joka suuntaan.
Tämän työhuoneen haltija saa hyötyliikuntaa, kun kapuaa ylös huoneeseensa ja taiteilee taas alas maan pinnalle.
Kaikenkaikkiaan varmastikin erittäin haluttu työhuone!

F. M. Dostojevski, Pelurit.

F. M. Dostojevski, Pelurit. Kirjayhtymä 1967.

Pelurit on Dostojevskin lyhytmuotoisia romaaneja, vain 222 sivuinen pikkupokkari. Pienuudestaan huolimatta se kuvaa taitavasti peliriippuvuuden erilaisia ilmentymiä.

Ja mihin tahansa lievempään tai vakavampaan riippuvuuteen tässä kirjassa kuvaillut tuntemukset sisältyvät. Tunnistin mm. sellaiset tunteet, että kun jahtaa perhosia kameran linssin eteen tai etanoita kivi kädessä, niin sitä jatkaa aina vaan; jospa vielä kuitenkin yksi perhonen istahtaisi nätisti paikalleen tai jospa löytäisin vielä kolmannen tuholaisniljakkeen. Sitä vain jatkaa ja jatkaa toimintaa, vaikka aikaa kuluu liiaksi, ilta hämärtää ja muut hommat jäävät tekemättä.

Lemminkäisen väriä

Aamuisin taivasnäkymät ovat jälleen hienoja!
Lemminkäisen kyltillä varustetun rakennusnosturin takana
taivas oli saman värinen kuin kyltti.
Nämä kuvat tässä blogissani eivät kuitenkaan ole mikään Lemminkäisen mainos,
en tiedä ko. firmasta juuri mitään,
en osaisi mainostaa tai kehua sitä mitenkään.
Paitsi, että tiedän yhden Lemminkäisen työntekijän,
jolla on mukava vaimo.

Ilmaiseksi 26.3.

Eilinen Turun Sanomat (21.3.2014) kertoo näin:

"Teatterisilta saa kukituksen keskiviikkona 26.3. Yliopistonkadulle kukat tuodaan torstaina 27.3."

ja

"Narsisseja tuodaan katukuvaan  yhteensä 11 000 kappaletta. ....Narsissien lajike on Tete a Tete."


Näin Turussa voidaan taas nauttia ilmaisesta kukkaloistosta.
Oheiset kuvat ovat viime vuotisista narsisseista.

Ja nyt ehtookelloja kuuntelemaan, onhan lauantai ja kello on pian 18.01!

Royal-Noblesse Badukat

Arveletko, että nämä leivonnaiset maistuvat hyviltä?! Jaa-a, sitä ei tiedä. Makumieltymyksiä on monenlaisia. Parasta panna toimeksi, ja tehdä tuollaisia, niin tiedät tykkäisitkö?!

Etsin kaapista ensin silikoniset kaksi leivonnaismuottilevyä, joissa on tuollaiset minikultaharkko -malliset taikinakupit. Sitten tein tavallisen murotaikinan, jota paransin mm. mantelijauheella. Taikinasta otin kokkareita, joiden sisälle piilotin Royal -suklaalevystä irroitettuja pitkiä kapeita siivuja. Nämä pötköt laitoin sitten muotteihin, ja muotit uuniin. Kypsentämisen jälkeen heti uunista otettua niiden päälle laitoin puolikkaan Noblesse suklaapyörylästä. Noblesse sulaa kiinni leivonnaiseen.
Kivan näköistä pikkumakeaa kahvipöytään!

Perjantaiaamun puut

Riikka Pulkkinen, TOTTA

Riikka Pulkkinen, Totta. Otava 2013.

Tämä Riikka Pulkkisen kirja kulkee minulla parhaillaan Miki -kirjan muodossa työmatkalukemisenani.
Se on vielä kesken, mutta en malta olla ylistämättä sitä jo nyt. 

Pulkkinen kuvaa erittäin hienosti mm. kuolevan ihmisen ajatuksia ja tuntemuksia. Kun ihminen tietää elävänsä enää vain tietyn rajallisen ajan, hän ei välttämättä haluakaan matkustaa Huippuvuorille tai tehdä kuumailmapallomatkaa. Kuoleva haluaa tavallisia päiviä, vaikka vain ..."Yhden päivän jona saisi nousta, astua ulos ovesta, panna merkille säätilan ja suunnitella...".

Myös rakastumista Riikka Pulkkinen kuvaa hurmaavasti:
"Rakkauden alku tarvitsee unia. Se tarvitsee heräämisiä unista, ajatuksia joita ei osaa heti paikantaa. Se tarvitsee välimatkan, etäisyyden jonka voi kuroa umpeen palauttamalla mieleen toisen yksityiskohdat; sellainen suu, leuka. Sellainen painauma ranteessa. Ja se katse! Entä se nauru! Ja se lause puista!"

Sateen jälkeinen auringonvalo on niin kirkas

Myllysillan hempeä helmikuu

Myllysillan väri on nyt hempeän vaaleanpunertava.
Aurajoessa tässä kohtaa liikkuu jäälauttoja;
pitävät mielenkiintoista ääntä toisiin törmäillessään.

Anna ja Esko, tulettehan pian uudelleen?!

"Rikoskirjojen ystävät, huomio: tätä esikoista ei kannata jättää väliin." hehkuttaa Kati Hiekkapellon Kolibrin(Otava 2013) takakansiteksti.  Totta! Ja kaikkien kirjojen ystävien kannattaa tämä kirja lukea.

Etummaiset henkilöt maahanmuuttajataustainen nuori naispoliisi Anna ja vanhempi suomalainen poliisimies ovat ihania tyyppejä, ja heidän suhdettaan kuvataan mainiosti.

Siispä, toivottavasti tämä kirja Annoineen ja Eskoineen saa pian jatkoa!!!

Kuvassa on kirja Miki -kirjaversiona.

Lohdutus

Kurki lohduttaa Seija -myrskyssä jalkansa menettänyttä lajitoveriaan.

Kuuntele 10 min -haaste

Pysähtykää koneenne äärellä kymmeneksi minuutiksi vain kuuntelemaan ja kirjaamaan mitä kuulette!


Minä istun nyt keittiössä sunnuntaiaamupäivänä ja kuuntelen minuutit 11.53 - 12.03:
- jääkaapin hurinaa
- tietokoneen kihinää ja näppäimistön napsutus kirjoittaessani
- vauvan ääntelyä alakerrasta
- kahvinkeittimen porinaa; päiväkahvi valmistuu
- paperisen leipäpussin rapinaa, leipää leikataan puisella leikkuulaudalla
- keittiön vesihanasta lasketaan vettä
- hyräilyä kylpyhuoneesta
- oma yskimisen ääni
- astioiden kolinaa yläkerrasta; siellä tiskataan
- vesiputkiston sihinää; jossakin muualla lasketaan vettä
- kaappikello viereisessä huoneessa lyö kaksitoista kertaa
- yläkerran lyövä kello helähtää yhden kerran
- kevätsipulien varsia pätkitään veitsellä paloiksi
- miesääni:"Kaikki on sitten valmista."
- oma ääneni hajamielisesti: "Hjoo"

Sumu hälveni, Myllysillan uudet värit paljastuivat

Myllysilta Tuomiokirkon suunnasta katsottuna...

...ja linnan suunnasta kuvattuna.

Ja sitten vielä sellainen juttu, että oikeasti läheltä katsottuna sillan uusi väritys ei ole oranssi, vaan valopisteiden väri on vaihtuva liukuen punaisesta keltaisen kautta vihreään. Mutta kamerani kuvaustaidoillani halusi nähdä sen värityksen noin?!

PS. LISÄYS 9.2.2014; Tässä esitelty väri olikin vain yhtenä iltana ja nyt jälleen Myllysillan värinä on tuo entinen lila.

Viisikko Kuiskausten saarella

Rupesi lapsettamaan. Antiikkimarkkinoilta ostin Viisikko -kirjan (Enid Blyton, Viisikko Kuiskausten saarella. Tammi 1962), ja nimenomaan sellaisen, jonka nimestä päätellen muistelin lukeneeni lapsena.

Jotenkin lattealta se nyt maistui. Niin, nimenomaan maistui. 
Lapsena itäisessä Suomessa söimme pääasiassa leipää, lanttua ja perunaa ja Viisikko -kirjoja lukiessani aina äimistelin niiden herkkujen määrää, mitä nämä lapset retkilleen eväiksi saivat. Hedelmäsalaattia, päärynöitä, persikoita, sardiineja, kinkkua, kieltä, pyöreässä purkissa oleva iso tuore kakku ja suklaavohveleita.
Nyt aikuisena ja vuonna 2014 ei kauhean erikoiselta ja hienolta ruokakassin sisällöltä tuo kuulosta.

Mutta nyt tajusin, että Enid Blyton on ollut aikaansa edellä kirjoittaessaan Viisikkoja. Yksi neljästä lapsestahan (se viisikon viides on koira) on tyttö nimeltä Paula, mutta haluaa kaikkien pitävän itseään Pauli -nimisenä poikana!  
Ehkäpä hän aikuisena on mennyt sukupuolenvaihdosleikkaukseen, tiedä häntä.

Hyvän päivän aamu

Tämä kuva ei ole tältä aamulta, vaikka tämäkin päivä oli hyvä. Eilinenkin oli. Hyvä siis. Mutta keskiviikkoaamun kuva tämä on. Ja se se vasta hyvä päivä olikin!

Aurajoki sulaa, talvi ohi?

Eikös teidänkin silmät näe,
että joen reunoilta ja siltapalkkien ympäriltä jää sulaa?
Sitähän minäkin!
Mutta ei se taida kuitenkaan olla ohi, tämä talvi?!

Siri Hustvedt, Kaikki mitä rakastin

Luin Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin(Otava 2003) Miki -kirja versiona, joka on painettu 2013.

"Miki ... on uusi ... kirjaformaatti, jossa yhdistyvät keveys, kestävyys sekä helppokäyttöisyys. Kompakti muoto ja vallankumouksellinen ulkoasu mahdollistavat kokonaisen kirjan julkaisun pienessä koossa..."

Täytyy olla samaa mieltä tuosta edeltävästä mainoslauseesta. Kirjan koko on 12 cm x 8 cm, ja se mahtuu vaikka taskuun, mutta myös laukun kuin laukun pohjalle tai sivutaskuun oikein hyvin. Lisäksi sen kovat ulkokannet ovat todella kestävät. Minulla tuo kirja on kulkenut laukun pohjalla useamman kuukauden, ja kirja on silti ihan uuden veroinen.

Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin on suurromaani tämän version pienestä koosta huolimatta! Ehdottomasti suosittelen luettavaksi!! Silkinohuita sivuja teoksessa on 852.

Miki -kirjoja on nyt julkaistu varmaankin jotain parikymmentä ainakin. Parhaillaan laukussani matkaa Miki -dekkari; Kati Hiekkapellon Kolibri.

Lakritsin polttaminen

Ei sitä lakritsia ollut paljon poltettavaksi, parissa minuutissa jo musta savu loppui, ja kohta se leijaili enää hajonneena pilvenä Samppalinnan päällä.

Päivi Alasalmi, Joenjoen laulu

Päivi Alasalmi, Joenjoen laulu. Gummerus 2013.

Kirjan takakannen esittelytekstiä: "Joenjoen laulu on kipeä, kaunis ja maaginen romaani. Se näyttää, miten saamelainen kulttuuri ja kansa vähitellen tapetaan, kun ensin otetaan pois uskonto, sitten kieli ja elinkeinot. Koskettavien yksilötarinoiden kautta se kasvaa kokonaisen kansan kohtalon kuvaukseksi."

Nauttiakseen tästä kirjasta ei tarvitse olla kiinnostunut saamelaisuudesta. Itse olin kiinnostunut ainoastaan Päivi Alasalmen uusimmasta kirjasta, mutta lukiessani tätä kirjaa sain sivutuotteena  mielenkiintoista tietoutta ko. kansasta.

Alla muutama vanhempi Päivi Alasalmen teos. Olen pitänyt tavattomasti niistä kaikista.

Antiikkimarkkinat VPK:n talolla

Turun VPK:n talolla on antiikkimarkkinat tänä viikonloppuna. VPK:n talo on hieno niin  ulkoa kuin sisältäkin katseltuna. Toisen kerroksen päätysyvennyksessä on maalaus, jonka sivuilla on suomenliput.

Löysimme markkinoilta pienen aitoa kultaa siivissään kantavan enkelin, joka päätyy huomenna tuliaislahjaksi enkeleitä keräilevälle ystävälle.

Leivänhakureissulla

Lunta sateli pienesti. Aurajoen varrella s/s UKKO PEKKA seisoo tyynesti talvilevollaan.

Näille puluillekin olisi varmaan leipä maistunut; tällä kertaa ne kyllä odottelivat grilliruokaa.

Olisi tehnyt mieli pyyhkäistä suupielen lumet pois,
eikä ne tuossa silmäkulmissakaan varmaan mukavalta tunnu.

Ja tässä se leipä sitten on. Kauppahallista haettu Ullan Pakarin ruisleipä! Aivan mahtavan makuista leipää!!

PS. Kiitos Tuulia tunnustuksesta!

Kivitalojen kermaa V

PARK HOTEL  kesäasussa

ÅBO SVENSKA TEATER joulukuussa

Joulu jää muistoihin

Myllysilta ei ole enää itsenäisyyspäivän sinivalkoinen
eikä joulun punainen
vaan lila.

Joulukynttilä alkaa olla lopuillaan.

Yö Aurajoella

Tarjolla vielä lähes kokonainen vuosi täynnä mahdollisuuksia

Saimme taas uuden vuoden entisen käytetyn tilalle! Ajatelkaa, eikö ole hienoa. Vaikka olisimme miten huonosti käyttäneet entisen vuoden; tuhlanneet sen vaikka mihin turhaan, niin silti tasapuolisesti kaikille ojennetaan taas uusi vuosi, että okei ole hyvä tässä saat uuden, ota ja elä! 

Sitä paitsi käytettyä ei tarvitse edes palauttaa takaisin; saamme pitää sen edelleen itsellämme, voimme liittää sen elämänkokemus -varastoomme. Niin halutessamme saamme lehteillä menneitä vuosia, myös vuotta 2013, että hih herranen aika sentään minäkö tein tuollaistakin jestas sentään!

Uusien vuosien jakelua säestettiin Turussa melkoisella ilotulituksella, joka alkoi klo 18 ja sitä jatkui lähes taukoamatta klo 02:een saakka. Kaupungin oma ilotulitus oli klo 24.00 Samppalinnan mäeltä. Yllä olevista kuvista osa on yksityisten kaupunkilaisten tarjoamista näkymistä, osa kaupungin ilotulituksesta!

Noin, tästä sitten eteenpäin, eläkää hyvin; kukin omalla valitsemallanne tiellä toisten elämää kunnioittaen!