Rupesi lapsettamaan. Antiikkimarkkinoilta ostin Viisikko -kirjan (Enid Blyton, Viisikko Kuiskausten saarella. Tammi 1962), ja nimenomaan sellaisen, jonka nimestä päätellen muistelin lukeneeni lapsena.
Jotenkin lattealta se nyt maistui. Niin, nimenomaan maistui.
Lapsena itäisessä Suomessa söimme pääasiassa leipää, lanttua ja perunaa ja Viisikko -kirjoja lukiessani aina äimistelin niiden herkkujen määrää, mitä nämä lapset retkilleen eväiksi saivat. Hedelmäsalaattia, päärynöitä, persikoita, sardiineja, kinkkua, kieltä, pyöreässä purkissa oleva iso tuore kakku ja suklaavohveleita.
Nyt aikuisena ja vuonna 2014 ei kauhean erikoiselta ja hienolta ruokakassin sisällöltä tuo kuulosta.
Mutta nyt tajusin, että Enid Blyton on ollut aikaansa edellä kirjoittaessaan Viisikkoja. Yksi neljästä lapsestahan (se viisikon viides on koira) on tyttö nimeltä Paula, mutta haluaa kaikkien pitävän itseään Pauli -nimisenä poikana!
Ehkäpä hän aikuisena on mennyt sukupuolenvaihdosleikkaukseen, tiedä häntä.
Eikö sama kirjailija kirjoittanut myös seikkailu sarjaa? Vai muistanko ihan väärin.
VastaaPoistaNämä Viisikothan ovat juuri hurjia seikkailuja; Paulin koiraa ammuttiin korvaan ja Viisikko pakeni rosvoja kaivon kautta ulos salaisesta käytävästä. Hurrrjan jännittävää!!!
PoistaTaisin nuorena lukea kaikki viisikot:)
VastaaPoistaSama juttu minulla.
PoistaViisikot olivat mukana lapsuudessa ja nuoruudessa. Minäkin ihailin heidän eväskoriensa sisältöä. Omat retkieväät olivat voipaperissa :)
VastaaPoistaEväät olivat hienot, ja noilla lapsilla oli joutilasta aikaa pyöräillä/soutaa/tms. vaikka mihin seikkailuihin.
Poista