Ruissalon kahvila

Kun kuljet kaupungista Ruissaloon, niin ohitettuasi oikealla puolella tietä olleen kasvitieteellisen puutarhan on ennen kylpyläaluetta opasteviitta oikealle: Ruissalon kahvila.
Rakennus on viehättävä ja kutsuu kaartamaan pihaan.

Sisällä kahvilassa on myyntihuoneen lisäksi kolme erilaista huonetta;
kaksi tummasävyistä juhlavaa tilaa
ja kolmas on kesäisen vaalean tunnelmallinen.
Pihalla on myös runsaasti kahvittelupöytäryhmiä.

Kivoja pieniä yksityiskohtia on siellä sun täällä.
Yksi toive olisi:
sen perusjuhlamokan tilalla tai lisäksi
voisi tarjolla olla
jotain hyvää vahvaa tummapaahtoista kahvia.

Tykkään

Ruissalon kasvitieteellinen puutarha

Kiitos "Förmaaki ja puutarha" -blogin Sussi ideasta. Kävin kasvitieteellisessä puutarhassa ja tajusin, että siellä voisi keväästä syksyyn käydä vaikka joka viikko; aina olisi uutta ihailtavaa.
Sussi on kertonut omasta vierailustaan samassa puutarhassa täällä.

Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on täynnään upeita kukkakaunottaria, vehreitä puita, ikivanhoja kauniin kiemuraisen muotoisia puita ja jopa patsaita.

Meidän lemmikit

Lauantai-ilta, Aurajoki ja pallo

Ilta-aurinko on niin kaunis.

Sitten Samppalinnan ylle taivaalle ilmestyi kuumailmapallo...
yrittikö se laskeutua tuohon lipputangon nuppiin..
ei osunut kuitenkaan.

Auringon alkaessa laskea,
 se leikitteli vielä vastarannan talon ikkunoissa.

Kevätesikoita

Upeita taloja

Vaisakko

Tässä oli ensin vuokkokavalkadi Vaisakosta. Kävimme siellä tänään työpurukan kanssa vahvistamassa työhyvinvointia. Vaisakko on luonnonsuojelu- ja retkeilyalue Salon kupeessa. Keväällä tiettyyn aikaan siellä on ihanat vuokkopellot metsän keskellä. Lisäksi muita kauniita kevätkukkijoita.

Kevätlinnunherne?

Imikkä

Rentukka

Kuka????

Kevätesikko

Kun kerran Vaisakko on luonnonsuojelualue, niin siellä on ihania maatuneita ja sammaloituneita puunrunkoja ja yli metrin paksuisia tammia rungoltaan. Lisäksi mm. pähkinäpensaita löytyy.

Bataattiallergia

Aika vanhaksi sain elää ennenkuin selvisi ensimmäinen ruoka-aineallergiani. Olen allerginen bataatille, onko hassumpaa kuultu! 

Bataattiallergia liittyy jotenkin immuunijärjestelmän epätasapainoon, ja se voi aiheuttaa monenlaisia oireita; ihottumaa, silmä- ja nenäoireita sekä vatsaoireita. Bataattiallergiaan saattaa olla perinnöllinen taipumus.  Tämä allergia voidaan todeta verikokeella; ainakin HUS-piirissä on verikoe nimeltään Bataatti IgE vasta-aineet.

Itselläni bataattiallergia ilmenee niin, että melko tarkkaan kahden tunnin päästä bataatin syömisestä tulee hyvin nopeasti oksettava olo ja seuraavan kahden tunnin ajan vain oksennan ja oksennan kunnes vatsa on tyhjentynyt kokonaan. Sen jälkeen on aika voimaton olo ja joku kerta olen nukkunut loppuillan. Seuraavana päivänä olen taas ihan kunnossa.

Jatkossa muualla kuin kotona ruokaillessa minun täytyy siis tarkkaan kysellä mahdollisista epäilyttävistä ruuista, että sisältävätkö bataattia. En tykkää ajatuksesta, mutta pakko. 

Olen kuullut, että monilla kotikokeilla on taipumus lisäillä bataattia esimerkiksi perunamuussin sekaan antamaan väriä ja makeutta. Bataattiranskalaisiakin näin äskettäin jonkun ravintolan ruokalistalla.

Riikka Pulkkinen, Raja.

Riikka Pulkkinen, Raja.Gummerus 2013.

Olen aiemmin lukenut Riikka Pulkkiselta Totta -nimisen kirjan. Se sisälsi todella paljon viisautta.
Mutta niin tämäkin teos. Monenlaista rajaa pohdiskellaan; ihmisen fyysisiä rajoja, toiminnan vastuun rajoja, jne.

Katsotaanpa mitä nyt löytyy sivulta 123. Joskus aiemmin kirjablogeissa kiersi meemi, jossa kirjan sivun 123 muistaakseni kuudes lause kuului laittaa blogitekstin otsikosta.
"Johannes oli niitä miehiä, joissa säilyi keski-ikään saakka tietty poikamaisuus. Hänestä saattoi nähdä, millainen hän oli ollut kuusitoistavuotiaana, istumassa koulussa luokan ikkunalaudalla. Sellainen poika: totinen katse joka viistää huoneen yli, pysähtyy hetkeksi tyttöön, nopea vilkaisu joka kääntyy samassa pois."

Sivu 234:
"Mari kääntää katseensa alas. Loskaa on pakkautunut kengänkärkiin. Ei voi katsoa Juliania nyt. Miten se oikein voi puhua äidin kanssa? Mari vilkaisee Juliania. Julian katsoo häntä varovasti. Taas Mari näkee Julianin silmissä sen mikä on tarkoitettu vain hänelle. Hän hymyilee vähän."

Kirjasta löytyy vielä myös sivu 345:
"Mari katsoo käsiään. Niiden ääriviivat ovat selkeät. Joku muu piirtää ne. Kiduttaja. Hänen kiduttajansa, joka tulee yhä uudestaan ja uudestaan ja tekee hänet näkyväksi."

Kuvassa kirja lepää pöytäliinalla, joka on tehty Vallilan Matleena Issakaisen 2008 suunnittelemasta kankaasta "Konin kesä". Se on niin hauskan näköistä kangasta; niitä konejakin siinä on kyllä.

Lime-vadelmaunelmia

Juutuin kokeilemaan erilaisia uunissa paistettavia juustokakkumakuja.
Tässä vehnärukiinen pohjataikina täytettynä
limen makuisella täytteellä ja vadelmahillokerroksella.

Siivu samasta tortusta.

Taikinaa ja täytettä jäi vielä pienempiin leivosvuokiin.
Vadelmasilmä on näissä kokonaan piilossa.

Myllysillan värejä

On aika tehdä yhteenveto kuluneen pimeän kauden Myllysillan väreistä;
niistä jotka bongasin,
voi olla, että joku väri jäi huomaamatta.
Itsenäisyyspäivänä siltä oli sinivalkoinen.

Joulunajan väri oli tietenkin punainen.

Tammikuussa tuli vaalea lila;
sama väri palasi siltaan maaliskuussa
jatkuen loppukevään ajan.

Yhtenä iltana, ehkä helmikuussa,
väri vaihteli vilkkuen monia eri värejä,
mutta kamerani näki sen oranssina.

Helmikuussa silta oli vaaleanpunainen.

Kati Hiekkapelto, Suojattomat.

Kati Hiekkapelto, Suojattomat. Otava 2014.

Hienoa! Anna ja Esko palasivat! Kati Hiekkapellon esikoiskirja Kolibri on saanut jatkoa. Kirjassa kuvataan kiinnostavasti noiden kahden rikospoliisin yksityiselämää ja keskinäisen työkaveruussuhteen kehittymistä.