Ensiksi kuoli aviopuoliso lyhyen aikaa sairastettuaan.
Sitten Taimi joutui siirtymään eläkkeelle työstään. Sananmukaisesti joutui; tarvittiin melkein maansiirtokone, jotta Taimi saatiin poistettua rakkaasta kutsumustyöstään.
Samoihin vuosiin ajoittui vielä pojan tyttären kokema kohtukuolema; ensimmäistä isomummin silmäterää oli odotettu suurella lämmöllä, ja sitten yhdessä sekunnissa kaikki mureni.
Mutta maaliskuussa 2013 kävellessään puutarhaliikkeen ohi Taimi tunsi rinnassaan jonkun oudon, mutta vanhastaan tutun tunteen. Hän pysähtyi ja jäi katselemaan värikkäitä kukkaruukkuja kaupan ikkunassa. Seuraavaksi hän huomasi vihreät huonekasvit. Hän hymyili ja astui sisään kauppaan. Kierreltyään aikansa hän päätti tässä vaiheessa tyytyä ostamaan kimpun iloisen värisiä tulppaaneja. Taimi oli myös ihmeissään siitä, että sai kotimaassa ja melkein kotinurkilla kasvatettuja leikkokukkia niin edullisesti. Hän pyysi oikein ison kimpun.
Kotonaan hän asetteli tulppaanit maljakkoon, katseli niitä ja ajatteli, että on elämä kuitenkin kaikesta huolimatta oikein ihanaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.