sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

F. M. Dostojevski, Pelurit.

F. M. Dostojevski, Pelurit. Kirjayhtymä 1967.

Pelurit on Dostojevskin lyhytmuotoisia romaaneja, vain 222 sivuinen pikkupokkari. Pienuudestaan huolimatta se kuvaa taitavasti peliriippuvuuden erilaisia ilmentymiä.

Ja mihin tahansa lievempään tai vakavampaan riippuvuuteen tässä kirjassa kuvaillut tuntemukset sisältyvät. Tunnistin mm. sellaiset tunteet, että kun jahtaa perhosia kameran linssin eteen tai etanoita kivi kädessä, niin sitä jatkaa aina vaan; jospa vielä kuitenkin yksi perhonen istahtaisi nätisti paikalleen tai jospa löytäisin vielä kolmannen tuholaisniljakkeen. Sitä vain jatkaa ja jatkaa toimintaa, vaikka aikaa kuluu liiaksi, ilta hämärtää ja muut hommat jäävät tekemättä.

2 kommenttia:

  1. Näinhän se on. Yksi vielä, vain...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vielä vain yksi, ja sitten korkeintaan enää yksi....
      Kiitos Sussi kommentista!

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.