 |
| Riikka Pulkkinen, Totta. Otava 2013. |
Tämä Riikka Pulkkisen kirja kulkee minulla parhaillaan Miki -kirjan muodossa työmatkalukemisenani.
Se on vielä kesken, mutta en malta olla ylistämättä sitä jo nyt.
Pulkkinen kuvaa erittäin hienosti mm. kuolevan ihmisen ajatuksia ja tuntemuksia. Kun ihminen tietää elävänsä enää vain tietyn rajallisen ajan, hän ei välttämättä haluakaan matkustaa Huippuvuorille tai tehdä kuumailmapallomatkaa. Kuoleva haluaa tavallisia päiviä, vaikka vain ..."Yhden päivän jona saisi nousta, astua ulos ovesta, panna merkille säätilan ja suunnitella...".
Myös rakastumista Riikka Pulkkinen kuvaa hurmaavasti:
"Rakkauden alku tarvitsee unia. Se tarvitsee heräämisiä unista, ajatuksia joita ei osaa heti paikantaa. Se tarvitsee välimatkan, etäisyyden jonka voi kuroa umpeen palauttamalla mieleen toisen yksityiskohdat; sellainen suu, leuka. Sellainen painauma ranteessa. Ja se katse! Entä se nauru! Ja se lause puista!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.