lauantai 13. huhtikuuta 2013

Itäsuomalaiset silmät



Joensuussa ilmestyvä sanomalehti KARJALAINEN 6.4.2013 kertoi identtisistä kaksosista otsikolla JAETUT KASVOT. Artikkelissa on haastateltu geneettisen epidemiologian professoria ja kaksostutkijaa Jaakko Kapriota.  Ylläoleva silmäkuvakin on osa lehtijutun kuvaa.

Jutussa kerrotaan tunnistamisongelmasta, joka pistää miettimään. 
"Jos identtiset kaksoset menisivät vauvaiässä vanhemmilta sekaisin, tunnistaminen olisi käytännössä mahdotonta. DNA:n lisäksi sormenjäljetkin ovat lähes samanlaiset".

Artikkelin kaksosten Vilman ja Ellan vanhemmat erottivat heidät toisistaan hieman erimuotoisista silmistä.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Turun torit


Aurora 1/2013 -lehdessä kerrotaan Turun kaupunkitutkimusohjelmaan kuuluvasta Georgiana Varnan tutkimuksesta koskien Aurajokivarren julkisia tiloja. Hän otti kohteikseen Vanhan Suurtorin, Vähätorin ja Veistämönaukion.

Vanhasta Suurtorista tutkija Varna veikeästi kertoo, että se on pääosin tyhjillään, turistit nopeasti kurkkaavat vain sinne.

Kolmesta em. mainitusta torista Vähätori oli kaikkein onnistunein; sillä on vahva identiteetti ja siitä pidettiin.

Veistämönaukiosta, josta allaolevat kuvat ovat, tutkija toteaa, että se on hyvä esimerkki torista, josta pidetään, mutta sen läpi vain kuljetaan, sinne ei jäädä, eikä tarkoituksella mennä.




Veistämönaukiota ympäröivät runsaat istutukset, joista voi huhtikuussakin aavistaa niiden luovan aukiolle kauniit vihreät kehykset. Lisäksi istumista varten on penkkejä. Joten aukiolla olisi mahdollisuudet hyvään julkiseen tilaan, jonka tutkija sanoo olevan aina yhdistelmä kaikkea: kaupankäyntiä, julkisia rakennuksia ja joutilaisuutta.

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

"Pittää tehä uuvestaan"

Mie kävin Itä-Suomessa.

Päästäkseen perille sukujuhliin täytyi ensin ajaa noin muutama sata kilometriä normaalin asutun oloisen seudun läpi, sen jälkeen lisää muutama sata kilometriä oheisen kuvan kaltaisia pitkiä suoria teitä...









... ja vielä muutama sata kilometriä lisää teitä, joissa oli mäkiä ja mutkiakin.















Itä-Suomessa lähes koko ajan auton sivuikkunasta näkyi tällaista metsikköä,
ei mitään muuta,
paitsi...












... silloin kun näkyi järvi, 
jonka tiesi  järveksi sen takia,
että muisti sen kesäiseltä ajomatkalta.














Itäsuomalaisen huoltoaseman kassalla mies yritti maksaa lottokuponkia.  Se oli ilmeisesti jotenkin väärin täytetty. Mies totesi:"Pittää tehä uuvestaan".



Matkalla itään aamu valkeni ja aurinko nousi. Aurinko nousi idästä. Päivän työn tehtyään eli paistettuaan aurinko laskee.
Miksihän se ei laske takaisin itään, vaan haluaa laskea länteen?!

torstai 4. huhtikuuta 2013

BORE, entinen Kristina Regina



BORE -laiva sijaitsee Aurajoen varrella Forum Marinumin vieressä. Nykyään se toimii ravintolana, kahvilana ja hostellina.


Yhden kerran olen käynyt kahvilla BOREssa.


Mieluummin muistelen BOREn entisiä aikoja. 
Niitä aikoja kun se Kristina Cruisesin M/S Kristina Reginana purjehti maailman merillä.
Kristina Regina Norjan vuonossa

Kristina Regina on tuo pieni söpö laiva
vasemmalla jättiläisristeilijän edessä.



Erittäin kaunista ja jylhää on Kristina Regina nähnyt.
Toivonpa,
että BORE pystyisi niitä nyt muistelemaan huvituksekseen.


Kivitalojen kermaa





keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Voi kauhistus - Taimi sai kohtauksen



Taimi Turkulainen oli kävelemässä kaupungilla, kun yhtäkkiä hänelle tuli outo olo päähän, ja jalat eivät enää kantaneet. Hän näki, että ihmisiä kerääntyi ympärille, ja ambulanssi saapui. Paareilla maatessaan hän ryhtyi huolehtimaan: "Osaatteko Te nuori mies sinne uuteen yhteispäivystykseen. Olisi hyvä mennä sinne suoraan, kun naapurikin kuoli ruttoon, joku kohtaus silläkin oli." 
Onneksi Taimin puhe oli tässä vaiheessa jo niin puuroutunut  aivoinfarktin vuoksi, että ambulanssin miehistö ei siitä selvää saanut. Pahimmassa tapauksessa olisi saattanut aiheutua turhaa hämminkiä.

Taimi sai hyvää hoitoa; tukos aivojen verisuonistossa hoitui pian pois. Terhakas kuntoutuja kun Taimi oli, niin jo muutaman viikon päästä käveli ja puhui entiseen malliin.

Tällä sairaalareissullaan Taimi Turkulainen tutustui Elisabeth Nurseringiin, joka oli hänen omahoitajansa. Taimi oli niin tyytyväinen saamaansa kohteluun, että toimitti jälkikäteen runsaan kukkakimpun Elisabethille.

Sanastoa: ruttoon, rutosti(itäsuom.)= nopeasti

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Turku - Kinopalatsi - Jahti

kansikuva
Olimme katsomassa tanskalaista Jahti -elokuvaa Kinopalatsissa. Taitavia näyttelijäsuorituksia, opettavainen ja ajatuksia herättävä tarina!
Erittäin suositeltavaa katsottavaa.

Yritimme ko.elokuviin jo eilen, mutta näytös oli loppuunmyyty. Onneksi tänään pääsimme nauttimaan hyvästä elokuvasta. Eilen ajattelimme, että olisipa vielä ollut Julia tai muita elokuvateattereita; niistä olisi saattanut löytyä korvaavaa katsottavaa eiliselle illallekin.

  Vahva ja vaikuttava draamatrilleri, jossa oikeus ja kohtuus ovat kaukaisia käsitteitä. 
Näin todetaan Jussi U.Pellonpään arvostelussa sivulla www.filmifin.com.
Samalta sivulta on yo.kuva.







Vielä on pakko mainita, että pikkutyttö Annika Wedderkoppin  ja Mads Mikkelsenin roolisuoritukset ovat todella upeita!

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Kyllä, ehtookellot kuuluvat!!!

Martin kirkko
Aiemmin täällä ihmettelin tietämättömänä, soittavatko turkulaiset kirkot ehtookelloja.

Nyt tiedän -  kyllä soittavat!
Useammankin kirkon kellon soiton lauantaina klo 18.00 kuulin.

Entäs sitten sunnuntaiaamu?! Ihanaa kellojen kaikumista koko aamupäivä!!!

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Herkku idästä lännen päivällispöydässä




Pashan olen parina vuonna tehnyt epäortodoksisesti niin, että olen korvannut kuivatut hedelmänpalat ja mantelirouheen suklaarouheella. 

Tänä vuonna laitoin reilummin sitruunamehua ja vielä passionhilloa.

Oikein mukavan ja hienostuneen makuista tuli.

Tällaisilla makeilla lisukkeilla pashan sokerimäärän voi puolittaa, ettei tule liian makea kokonaisuus.

Suloinen sumuseni!

Pitkäperjantaiaamun sumua

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Merja Larivaara, tule takaisin!

Kuva Linnateatterin kevään 2013 ohjelmistoesitteestä.

Olimme katsomassa Linnateatterissa Waltarin kirjoittamaa näytelmää Gabriel, tule takaisin!. Käsittämättömän  hyviä roolisuorituksia. Toki muut naiset ja Kari-Pekka Toivonen Gabrielina olivat loistavia, mutta kyllä selvästi ylitse muiden säteili Merja Larivaara Ulriikana.

Näimme saman esityksen jo viime syksynä, ja nyt halusimme nähdä sen uudestaan. Viime kertaiseen esitykseen verrattuna näyttelijät nyt vielä entistä enemmän revittelivät rooliensa hauskoja piirteitä. Todella upean taitavia näyttelijöitä! Voisin katsoa tuon esityksen vielä uudestaan, ehkä noin kolmekymmentä kertaa.

Käsite "kotiteatteri" sai uuden merkityksen;
tuossahan se Linnateatteri on ihan ikkunan alla.
Se on meidän kotiteatteri!

perjantai 22. maaliskuuta 2013

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Puutarhajuhlat maaliskuussa!

Puutarhakadun tornitalossa on täysi juhlavalaistus päällä;
kyseessä täytyy siis olla

kesän 2013 ensimmäiset PUUTARHAJUHLAT!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Lumoutuminen

Taimi Turkulainen tykkää kirjoista ja kirjastoista. Vaikka hänellä on kotonaankin melkein pienen sivukirjaston verran kirjoja, niin hän mielellään vaeltelee kirjastossa hyllyjen välissä ja nappaa aina sieltä sun täältä jonkun kirjan lähempään tarkasteluun.

Eräässä hyllyssä huomion kiinnitti kirkkaan vihreä kirjanselkämys. Jotain maisemista ja ympäristöpsykologiasta. Tämäpä kiinnostavaa, ajatteli Taimi ja lainasi kirjan kotiinsa.

Hän löysi kirjan sisällysluettelosta otsikon Lumoutuminen.

"Elvyttävälle lumoutumisen tunteelle on tyypillistä, että kokemus on hiljainen tai hidas. Elpymistä ei välttämättä tapahdu samalla tavalla esimerkiksi television äärellä, tietokonepeleissä tai jääkiekko-otteluissa. Näissä rytmi ja liike ovat liian nopeita."

Taimi nyökytteli innoissaan ja jatkoi lukemista.

"Vihreä kasvillisuus ja vesi lumoavat. Tutkimusten mukaan elvyttävissä näkymissä tärkeintä on vihreä kasvillisuus ja vesi."

Ai jaa, vihreät kasvit ja vesi, siksi ne nuoremmat työntekijät aikoinaan töissä aina niistä vesiaiheiden rakentamisista intoilivat. Minä olisin vain kaikkea kasvavaa joka paikkaan laittanut.

Mutta tottahan se taitaa olla, kotonakin melkein aina seison sen ikkunan edessä, josta näkyy sekä vettä että paljon vihreää kasvillisuutta, pohdiskeli Taimi.

Taimi Turkulaisen löytämä kirja oli Kirsi Salosen Mieli ja maisemat, Eko- ja ympäristöpsykologian näkökulma, Edita 2005.


perjantai 15. maaliskuuta 2013

Osasipa Turku oikein helliä työmatkaajaa






                                          Elämäni ensimmäinen työmatka Turun kodista.
                                 Turkulainen aamutaivas oikein hemmotteli sinisen ystävää!

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Oleillaan vaan

Toivottavasti tulevina vuosina Turussa minulla on entistä useammin mahdollisuus harrastaa oleilua, nautinnollista joutenoloa.

Tom Hodgkinsonin ja Matthew de Abaituan toimittamassa kirjassa Matkaopas joutilaisuuteen(Basam Books Oy 1999) annetaan aloittelijoille hyviä ohjeita.
Jerome K. Jeromen tekstissä Joutenolosta kuvataan nuoren  miehen erään elämäntilanteen etukäteishaaveilua: "Nousisin myöhään, joisin kaakaota ja söisin aamiaisen tohvelit jalassa ja aamutakki ylläni. Makaisin puutarhassa riippumatossa ja lukisin tunteellisia romaaneja, joissa olisi surumielinen loppu, kunnes kirja putoaisi raukeasta kädestäni ja lojuisin haaveilevat silmäni suunnattuna taivaankannen syvään sineen, katselisin pehmeitä pilviä jotka kelluisivat kuin valkopurjeiset laivat sen syvyyksissä, kuuntelisin lintujen iloista laulua ja puiden matalaa huminaa."


perjantai 8. maaliskuuta 2013

Elämäni kevät - henkäisi Taimi Turkulainen

Taimi Turkulaisen elämän viimeiset kymmenen vuotta ovat olleet melko suruntäyteisiä. 

Ensiksi kuoli aviopuoliso lyhyen aikaa sairastettuaan.
Sitten Taimi joutui siirtymään eläkkeelle työstään. Sananmukaisesti joutui; tarvittiin melkein maansiirtokone, jotta Taimi saatiin poistettua rakkaasta kutsumustyöstään.
Samoihin vuosiin ajoittui vielä pojan tyttären kokema kohtukuolema; ensimmäistä isomummin silmäterää oli odotettu suurella lämmöllä, ja sitten yhdessä sekunnissa kaikki mureni.

Mutta maaliskuussa 2013 kävellessään puutarhaliikkeen ohi Taimi tunsi rinnassaan jonkun oudon, mutta vanhastaan tutun tunteen. Hän pysähtyi ja jäi katselemaan värikkäitä kukkaruukkuja kaupan ikkunassa. Seuraavaksi hän huomasi vihreät huonekasvit. Hän hymyili ja astui sisään kauppaan. Kierreltyään aikansa hän päätti tässä vaiheessa tyytyä ostamaan kimpun iloisen värisiä tulppaaneja. Taimi oli myös ihmeissään siitä, että sai kotimaassa ja melkein kotinurkilla kasvatettuja leikkokukkia niin edullisesti. Hän pyysi oikein ison kimpun.

Kotonaan hän asetteli tulppaanit maljakkoon, katseli niitä ja ajatteli, että on elämä kuitenkin kaikesta huolimatta oikein ihanaa!