Ilta itäsuomalaisessa pienviljelijäkodissa. Katson tuvan ikkunasta ulos; pimeää, siis täysin pimeää, ei valon valoa. Kierrän makuukamarin ikkunan ääreen; pimeää. Mutta hei, toisen kamarin ikkunasta näkyy kaksi valaistua ikkunaa; navetassa on menossa iltalypsy. On jo pimeää sisälläkin, napsautan valon päälle. Suutarinlamppu se roikkuu keskellä huonetta. Ulkona näyttää nyt vieläkin pimeämmältä.
Yö on saapunut Turkuun. Katson ikkunoista; valoja, valoja, eri värisiä valoja. Kaikkialla valoja; en kykene laskemaan. Miksi laskea, kun voi vain hurmioituneena ihastella! Valot tulvivat sisään. Ei tarvita yölamppuja, lukulamppuja vain.
No mutta onpas täällä tuttuja maisemia. Oikein hyvin pystyn tunnistamaan, mistä kuva on otettu. Kaunista. Minä taas joskus haaveilen siitä maaseudun pimeydestä, mutta ehkä kaupungin valot ovat enemmän minun maisemani sitten kuitenkin.
VastaaPoistaOnpas hauskaa, että tunnistat! Kohtuullisesti tai sanoisinko sopivassa suhteessa pimeää ja valoja sopii minulle. Nyt ehkä viimeksi tullut yliannostus pimeää.
Poista