Taimi ei Laskiaisista piittaa

Taimi Turkulainen se ei paljon Laskiaisesta innostu. Ennen työvuosinaan jopa inhosi sitä. Hän seisoi puiston nurkalla kärttyisenä ja katseli, kun lapset ja jopa koulukkaat opettajineen tulivat laskemaan mäkeä puistoon ajetuille lumikasoille. Taimi Turkulainen oli puistotyöntekijänä kaupungilla, ja siellä puiston laidalla hän näki silmissään, miten lumikasat tiivistyvät, muuttuvat jääksi, tappavat allaan olevat pensaan alut ja perennat.

Taimi Turkulaiselle luku sata on kiehtova. Nuorena tyttönä hän oli nähnyt unta, miten sata sotilasta seisoo asennossa suorissa riveissä.

Ja kun rivistö uusia pensaita oli istutettavana, hän laskeskeli miten nopeasti sata sotilasta kaivaisi kuopat kaikille kasveille.

Eikä hän ymmärtänyt, miksi puiston kukkapenkkiin sai istuttaa vain kolmekymmentäkaksi törmäkatkeroa, kun niitä olisi ehdottomasti oltava sata. Voi sitä sinisyyden ilotulistusta, kun ne sata törmäkatkeroa kukkisivat syksyllä.