Mielimaisema on itselle mieluisa paikka, jossa on hyvä olla, jossa on helppo rentoutua.
Koko kotiaan Taimi pitää mielipaikkanaan, mutta nyt hän yrittää löytää kodin ulkopuolista mielipaikkaansa, sitä mieluisinta mielipaikkaa.
Hän katseli ensin kotipihansa puutarhanurkkausta. Siellä kasvoi jo runsaasti tumman liloja krookuksia ja posliinihyasintteja. Se nurkkaus oli kaunis. Ja siinä näkyi oman käden jälki; Taimi oli vuosia sitten ehdottanut taloyhtiölle kukkanurkkauksen tekemistä pihalle ja toiminut istuttamistalkoiden työnjohtajana.
Nyt hän istuu Aurajoen rannalla.
Katselee ympärilleen; kaunista.
Ummistaa silmänsä; kuulee veden liplatusta ja linnunlaulua.
Niiden äänien hän muistaa kirjan kirjoittajan mukaan erityisesti tekevän hyvää ihmisen kokonaisvoinnille.
Tämä on hyvä paikka. Vahva ehdokas mielipaikaksi, tuumii Taimi.Hän ummistaa silmänsä uudestaan.
Nyt kuuluu myös ihmisten askelluksen ääniä; kengät rahisevat hiekassa. Sekin ääni on kuitenkin jotenkin maltillisen rauhallista.
Myös ohikulkevien ihmisten keskusteluäänet ovat raukeita, levollisia.
Tässä rannassahan on niinkuin olisi aina pyhä, hymähtää Taimi itsekseen.
Mutta hän jatkaa etsintöjään.
Taimi Turkulainen jatkaa mielipaikkaehdokkaidensa etsimistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.